Hän joka selvisi...

He istuivat lentokoneen taka-osassa, ja Hiroshi katsoi tylsistyneenä ulos. He olivat olleet jo kaksi viikkoa matkoilla ja Hiroshia alkoi tylsisttyttää ajatuskin kotiin pääsemisestä. Hänen isänsä katsoi poikaansa huolestuneena. ¨Hiroshima, olemme kotona pian.¨ Hänen isänsä sanoi ja taputti poikaansa olalle. Hishoma ei vastannut vaan vetäytyi omiin oloihinsa. Lentoemäntä kuulutti matkustajia laittamaan turvavyönsä kiinni ennem laskeutumista. ¨Noniin Hiroshima, pian päästään kotiin.¨ Hänen isänsä sanoi iloisesti, mutta Hiroshima kohautti olkapäitään ja laittoi vyönsä kiinni, mutta yhtäkkiä koneeseen osui jotain ja koneen kylki avautui. ¨Hyvät matkustajat! Ei ole mitään hätää, ottakaa hengitys suojat esiin ja kaikki on ihan hyvin!¨ Lentoemäntä kuulutti hädissään ja juoksi ohjaamoon huomaten että kapteeni oli kadonnut. Hiroshima tiesi että nyt oli hänen aika tarttua ohjaimiin.
¨Voisitteko siirtyä?¨ Hiroshima pyysi emäntää ja istui ohjaimiin, onneksi hän oli käynyt lento koulun, ja tiesi mikä nappula oli mikäkin. Yhtäkkiä häntä alkoi okesttaa ja oksensi vahingossa ohjaimien päälle, nyt hän ei ainakaan erottanut mikä oli mikäkin nappula, lento emäntä rauhoitteli matkustajia, mutta turhaan.

To be continued....

okei se oli lyhyt...