Tässä on jatkoa ficilleni ¨Hän joka selvisi >w<¨

Hiroshima katsoi hätääntyneenä ohjauspaneelia ja alkoi panikoida, tietäen että se oli turhaa. ¨Ovatko kaikki kunnossa?¨ Hän huusi lentoemännälle, ja yritti pyyhkiä nappuloita puhtaaksi. ¨He ovat liian hädissään, he ovat varmoja että kuolevat.¨ Emäntä sanoi Hiroshimalle joka oli saamassa rivokohtausta matkustajien takia, heidän huutonsa ja lasten itku kantautuivat hänen korviinsa. ¨Jos niin moni lapsi kuolisi...¨ Hiroshima ajatteli muttei voinut ajatella enempää koska ei halunnut nähdä ajatuksissaan kymmeniä kuolleita ihmisiä. ¨Yritä vielä rauhoitella heitä!¨ Hän huusi ja eroitti jo nappulat toisistaan, nyt hänen piti etsiä hätä nappula.
¨Eivät he kuuntele!¨ Emäntä tuli huutaen Hiroshiman luokse. Hän kuuli emännän äänessä pleon ja surun vivahteen, hän ei voinut pettää heitä. ¨Ovatko kaikki edes kunnossa?¨ ¨Eivät kaikki! Pari lasta on kuollut kun heillä ei ollut turvavöitä.¨ Emäntä sanoi itkien Hiroshimalle joka katsoi ilmeettömänä tyhjyyteen, mutta toivo ei oltu menetetty vielä! Hiroshiman oli pakko keksiä jotain mutta hän näki päässään ne kuolleet lapset, eikä sen takia voinut keskittyä. ¨Missä on lähin laskeutumis paikka?¨ ¨Se on Lontoo mutta siellä on ruuhkaa!¨ Tuota Hiroshima ei voinut uskoa, ruuhkaa oli juuri silloin kun oli suurin hätä. ¨Ilmoita Lontooseen että teemme hätälaskun!¨ Hiroshima huusi ja tarttui ohjaimiin.

Samaan aikaan Lontoon lentoasemalla oli ruuhka ja kukaan ei kuullut hätäsanomaa joka tuli varmasti yli kymmenen kertaa. Matkustajien huuto kaikui suuressa salissa ja he katsoivat raivoissaan taulua jossa näkyi kaikki peruutetut lennot...

Jatkan taas parin pv.n kuluttua :D